lauantai 22. heinäkuuta 2017

Kesä kuvina ja sanoina

Ensin pari kuvaa viimeisistä töistä ennen kesäloman alkamista.
 Keskimmäinen oli ensimmäinen yritys kolmikivisestä sormuksesta ja kuvassa vielä viimeistelemätön, piti vain kaverille saada kuva, että olisiko tällainen mitä oli mielessä...
 Sitten siirrytään murheenkryyni-riipukseen. Idea oli hyvä ja toteutuskin ensimmäiseksi leimaukseksi ihan ok, mutta opin ettei aina kannata luottaa aitoustodistuksiin. Pohjalevy on tehty nimeltä mainitsemattoman firman "juhlarahasta" jonka todistuksen mukaan piti olla .925-hopeaa... No eipäs sitten ollutkaan ja nyt tämä riipus on ollut odottamassa uudelleen tekoa kokoa kesän kun meni maku koko hommasta....
 Tässä versio kakkonen kolmikivisestä sormuksesta, mielestäni tästä tuli parempi. Sormuksen ilme keveni tuolla sahausaukolla ja ehkä siihen vaikutti aika paljon myös tuo kivien vaalemapi väritys.

Siirrytään sitten kesään. Tässä alla panostukseni kesäiseen sisustukseen. Hintaakin näille kertyi noin huimat 5€ kun purkit haalin kirpparilta ja kastelukannuksi päätyi äidiltä joululahjaksi saatu "maitokermakko" (mikä on muuten niin söpö että saatoin hyppiä hieman riemusta kun tuon sain)
Mut saa aika helposti iloiseksi, varsinkin näin kesäisin, riittää että aurinko edes hieman pilkahtelee pilvien lomasta, luonto kukoistaa ja ihan superhyvälle tuulelle tulen joka kerta kun kaupunkiin mennessä näen nuo ihanat hepat laiduntamassa tuossa noin puolen kilometrin päässä meiltä.
Tähän kuvaan vielä onnistuin saamaan kolmannenkin luontokappaleen samaan otokseen. En sitä itsekään huomannut ennenkuin lähemmäs siirtyessä sen sitten vahingossa säikäytin...
 Jänöjussihan se siellä keskellä oli nautiskelemassa ruohosta ja päivänpaisteesta :D

Tampereen-reissulla innostuin sorsapuistossa näistä maailman suloisimmista kanoista. Voiko olla mitään yhtä ihanaa kuin pörröinen kana?!
 Itse asiassa kyllä voi: pörröinen kananpoikanen! Mietin jo miten sen saisi salakuljetettua kotiin junassa, mutta onneksi järki voitti ja totesin että meidän kissa saattaisi tykätä siitä vähän liikaakin...
 Lapsellisena ihmisenä minut saa tyytyväiseksi näinki yksinkertaisella ja halvalla keinolla: Euron vesipullo Tigerista. Naureskelin tuota ehkä liian kauan itsekseni, sain ainakin aika pitkiä katseita osakseni...
 Myönnetään, välillä se iloiseksi saava materia on myös hintavampaakin. Kuvassa koululta keräämäni zirkoniat, joita saatan välillä ihastella ihan muuten vaan. Saatoin myös innostua tilaamaan omiakin kun koululla ei ollut mustia zirkonioita...ja samalla saatoin tilata myös muunkin värisiä, älkää kysykö paljonko niihin käytin kesälomarahoistani... Tai jos kysytte niin turha odottaa rehellistä vastausta...
Kävin toki heti mustaa kiveä testaamassa ja samalla innostuin kokeilemaan miltä näyttää pieni kultatehoste hopean seurana.
 Ja täytyy tunnustaa että vaikka olenkin vannoutunut kullan vastustaja (hopea on mun materiaali henkeen ja vereen) niin silti tämä on nyt ollut sormessa valmistumisesta saakka. Eli saatan joskus joutua syömään sanani vielä...mutta kokokultaista sormusta en tule ikinä huolimaan, ehkä.
 Sulattelin loput romukultani palleroiksi ja hakkasin niitä sitten aikani tasaiseksi, onneksi en ollut yksin paikalle niin kaveri vinkkasi että käytä valssia. Hah, kesälomalla taisivat aivot olla, mutta nyt minulla on odottamassa kaksi pientä kultaläpyskää seuraavaa inspiraatiota.
Loppuun vielä huippukyltti lähellä sijaitsevasta Garage Cafeesta. Kannattaa käydä tutustumassa, katselemista riittää vaikka useammalle visiitille, kahvilan facebook-sivuille pääsee tästä, klik.