lauantai 22. heinäkuuta 2017

Kesä kuvina ja sanoina

Ensin pari kuvaa viimeisistä töistä ennen kesäloman alkamista.
 Keskimmäinen oli ensimmäinen yritys kolmikivisestä sormuksesta ja kuvassa vielä viimeistelemätön, piti vain kaverille saada kuva, että olisiko tällainen mitä oli mielessä...
 Sitten siirrytään murheenkryyni-riipukseen. Idea oli hyvä ja toteutuskin ensimmäiseksi leimaukseksi ihan ok, mutta opin ettei aina kannata luottaa aitoustodistuksiin. Pohjalevy on tehty nimeltä mainitsemattoman firman "juhlarahasta" jonka todistuksen mukaan piti olla .925-hopeaa... No eipäs sitten ollutkaan ja nyt tämä riipus on ollut odottamassa uudelleen tekoa kokoa kesän kun meni maku koko hommasta....
 Tässä versio kakkonen kolmikivisestä sormuksesta, mielestäni tästä tuli parempi. Sormuksen ilme keveni tuolla sahausaukolla ja ehkä siihen vaikutti aika paljon myös tuo kivien vaalemapi väritys.

Siirrytään sitten kesään. Tässä alla panostukseni kesäiseen sisustukseen. Hintaakin näille kertyi noin huimat 5€ kun purkit haalin kirpparilta ja kastelukannuksi päätyi äidiltä joululahjaksi saatu "maitokermakko" (mikä on muuten niin söpö että saatoin hyppiä hieman riemusta kun tuon sain)
Mut saa aika helposti iloiseksi, varsinkin näin kesäisin, riittää että aurinko edes hieman pilkahtelee pilvien lomasta, luonto kukoistaa ja ihan superhyvälle tuulelle tulen joka kerta kun kaupunkiin mennessä näen nuo ihanat hepat laiduntamassa tuossa noin puolen kilometrin päässä meiltä.
Tähän kuvaan vielä onnistuin saamaan kolmannenkin luontokappaleen samaan otokseen. En sitä itsekään huomannut ennenkuin lähemmäs siirtyessä sen sitten vahingossa säikäytin...
 Jänöjussihan se siellä keskellä oli nautiskelemassa ruohosta ja päivänpaisteesta :D

Tampereen-reissulla innostuin sorsapuistossa näistä maailman suloisimmista kanoista. Voiko olla mitään yhtä ihanaa kuin pörröinen kana?!
 Itse asiassa kyllä voi: pörröinen kananpoikanen! Mietin jo miten sen saisi salakuljetettua kotiin junassa, mutta onneksi järki voitti ja totesin että meidän kissa saattaisi tykätä siitä vähän liikaakin...
 Lapsellisena ihmisenä minut saa tyytyväiseksi näinki yksinkertaisella ja halvalla keinolla: Euron vesipullo Tigerista. Naureskelin tuota ehkä liian kauan itsekseni, sain ainakin aika pitkiä katseita osakseni...
 Myönnetään, välillä se iloiseksi saava materia on myös hintavampaakin. Kuvassa koululta keräämäni zirkoniat, joita saatan välillä ihastella ihan muuten vaan. Saatoin myös innostua tilaamaan omiakin kun koululla ei ollut mustia zirkonioita...ja samalla saatoin tilata myös muunkin värisiä, älkää kysykö paljonko niihin käytin kesälomarahoistani... Tai jos kysytte niin turha odottaa rehellistä vastausta...
Kävin toki heti mustaa kiveä testaamassa ja samalla innostuin kokeilemaan miltä näyttää pieni kultatehoste hopean seurana.
 Ja täytyy tunnustaa että vaikka olenkin vannoutunut kullan vastustaja (hopea on mun materiaali henkeen ja vereen) niin silti tämä on nyt ollut sormessa valmistumisesta saakka. Eli saatan joskus joutua syömään sanani vielä...mutta kokokultaista sormusta en tule ikinä huolimaan, ehkä.
 Sulattelin loput romukultani palleroiksi ja hakkasin niitä sitten aikani tasaiseksi, onneksi en ollut yksin paikalle niin kaveri vinkkasi että käytä valssia. Hah, kesälomalla taisivat aivot olla, mutta nyt minulla on odottamassa kaksi pientä kultaläpyskää seuraavaa inspiraatiota.
Loppuun vielä huippukyltti lähellä sijaitsevasta Garage Cafeesta. Kannattaa käydä tutustumassa, katselemista riittää vaikka useammalle visiitille, kahvilan facebook-sivuille pääsee tästä, klik.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Rhinoa taas

Vaihteeksi taas kruunuja harjoiteltiin, leikin taustoilla...



torstai 11. toukokuuta 2017

Aseman tunneli yllätti...

Erittäin positiivisesti. Hienoja kuvia löytyi seinältä ja pakkohan niitä omia suosikkeja oli kuvata. Alkuun nyt tuosta tietoa kuvanäyttelystä. Facebookista näkee paremmin nuo kuvatkin kuin näistä mun räpsyistä. Eli tuonne, klik (pääset suoraan fb-sivulle ihastelemaan)
Hugo! Herää pahvi, ja tuon kellon vieressä herää Hugo varmasti...
 Nämä loput ei ole sen kummemmin järjestelty suosikkeihin, kuvausjärjestyksessä taitavat tulla loput. Hugo piti vain saada ykköseksi.
Kalloja ja luurankoja oli useampia, tässä alla olevassa oli kiva tuo perspektiivi.
 Nalle puh ja Nasu haaveilevat maalaamisesta? Ihana kuva kuitenkin.
Nukkumatti eksyi cittarille, upeasti aseteltu kuva ja jotenkin vanhan näköinen kun tuo auto vie suuren osan huomiosta.
 Sukeltaisin itsekin kahviin aamuisin jos tarpeeksi iso kuppi siihen löytyisi...
 Hulkin treenisalaisuudet(ko)...
En tiedä mitä hauskaa tästä keksisi, mutta hyvä kuva kuitenkin.
 Muumit tuuliajolla, mihinkähän ne on matkalla...
 Nalle Puh ja sen kaverithan on kaikki poikia... Kengua ei lasketa, se on äiti...
Mitäs se Pikku Myy niin tiiviisti katselee?
 Tälle mä vaan repesin, mutta mulla onkin 12-vuotiaan teinipojan huumorintaju... Blue balls, repeen joka kerta.
 Eiffel-tornille tullut käyttöä, ihan kaksin kappalein
 Toisen auto hajos, kai...
 Ja lisää luurankoja, nämä ei sentään ole kaapissa.
 Liian vaikeaa matikkaa Bartille...
Tässä varmaan haluttu ottaa kantaa kaikenlaisiin teemoihin, mutta mä vaan repeilin tuon vasemman luurangon "ilmeelle"

Ettei nyt ihan blogin aiheesta karata, niin loppukevennykseksi pari korua jotka tulevat toimimaan äitienpäivä lahjuksina. Saajat eivät tietääkseni lue tätä mun blogia niin uskallan julkaista etuajassa.
 Se on sudenkorento, ettäs tiedätte... Olihan siinä sahaaminen ja uutta jo suunnittelen, äkkiä se unohtuu miten veemäinen tämä oli tehdä.
 Ja tämä päättikin olla sivuttain, kiviriipus isolla kivellä. Tuosta muovista näkeekin takapuolen yllätyksen...
Eli takana tällaiset sahaukset koristeena, valoaukoiksi niitä ei tarvinnut kun kivestä ei valoa tule läpi.

Tässä kaikki tältä erää, jatkakaa.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Se on valmis!

Aloitetaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Illalla oli huono valo kuvata, mutta tästä pikaisesta räpsystä näkee miten pahat naarmut tuohon alaosaan tuli viilatessa...
Seuraavana päivänä selkä oli niin jumissa että tein itselle sohvatyötason lattialle ja vietin päivän viilaamalla ja pilssaamalla riipuspohjaa makuuasennossa. Luokkakaverille piti laittaa kuva messengerillä työskentelypisteestä.
Mä muuten hinkkasin tuota korua 12:sta eri karkeuksisella hiomapaperilla! Tosin aloitin tosi karkea hiekkapaperilla, että sain ne viilan tekemät rotkot pois. Siinä se on alla toiseksi viimeiseen paperiin asti pilssattuna...kotoa ei löytynyt 1200:sta
Tuon kaiken työn jälkeen mokasin totaalisesti tuon uudelleen aloitetun kivikehien kanssa ja yritin muka paikkailla sitä kaikenmaailman patenteilla, mutta loppujen lopuksi totesin, että virittelyjen jälkeen se ensimmäinen pieleen mennyt itse asiassa olikin paremman näköinen. Olin jo harjoitellut tuon yläreunan kääntämisen riipuslenkiksikin ja pienen viilailun jälkeen siitä tulikin ihan nätti vielä. Kivien istutus ei mennyt oikein putkeen taaskaan, mutta kasassa se sentään on ajallaan.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Näyttötyön uudet vaiheet

Tässä vaiheessa työ oli jo menossa, mutta nuo ilmakuplat häiritsi niin paljon, että aloitin alusta. Tämä ensimmäinen versiohan oli tehty itse valetusta levystä ja materiaalivikoja olikin sitten vaikka muille jakaa...


Hain siis uuden levyn opettajalta ja aloitin homman kokonaan alusta... Tässä se on sahattuna muotoon. Teen tätä postausta puhelimella ja miksi tämä teksti on näin super isolla?! Jes, se meni itsestään pienemmälle :D

Tässä on nyt hieman viilailtu ja aloitettu tuota kiiltäväksi jäävää matalampaa osaa

Jatkoa seuraa taas huomenna, työ ehti tästä viimeisestä kuvasta edetä kivikehien reikien verran, mutta kuva unohtui ottaa...

Harrin tunnilta taas terve

Upeaa muotoilua jälleen kerran Rhinolla...
Ja loppupäiväksi kultapuolelle näyttötyötä tekemään kun Harrilla on muuta menoa... Kuvia kuulemma pitää laittaa työvaiheista, no onneksi asun lähellä ruokalaa niin voin hakea sen hiton keskeneräisen korun kotoa ruokatunnilla. Mie kun luulin että tänään on koko päivä atk:ta niin en sitä sitten mukaan raahannut...

Tässä vähän vaihekuvaa missä mennään... Putki piti kuvata viime viikolla kun sain siihen niin kauniisti oman nimeni mallattua (levyyn olin siis testannut kaivertamista ja se nyt sattui jäämään näkyviin ihan vahingossa).
 Kivien sovittelua koruun, apuviivat näkyvillä. Homma on tästä edennyt jo, kivillekin on jo istukat paikallaan ja osa korusta on matattu, mutta tästä ei ole vielä kuvaa.
Lisää kuvia luvassa kun kuvataan....